Hankkeessa

Olen keskellä hanketta, tarkemmin sanottuna osahanketta, joka on osa Avara museo- hanketta, joka on osa suurempaa hanketta. Me kaikki tässä pyörivät ihmiset olemme hankeihmisiä. Tällä hetkellä hanke tuntuu enemmänkin aikeelta tai aikomukselta. Tavoitteet ovat korkealla ja siintävät jossain tulevaisuudessa. Täytyy vain uskoa, ettei aikomukseksi jää. Parhaimmillaanhan hanke toimii lähtölaukauksena ja vakiinnuttajana pysyvämmälle toiminnalle. Hankkeisiin kuuluu omanlaisensa hankekieli, josta olen vähitellen alkanut saada ihottumaa. Sen taakse on kovin helppo verhota epävarmuus ja sisällön puute. Hankekieli jää helposti päälle, niin ettei asioista enää osaa puhua muuten.

Eilen tapasin Verkko haltuun – Nätet i besittning- hankkeen ihmisiä, jotka kävivät meillä tutustumassa kahteen tamperelaiseen Avara museo-hankkeeseen. Verkko haltuun on kirjastojen hanke, jonka tarkoituksena on lyhyesti sanottuna parantaa kansalaisten verkkotaitoja, aktivoida ja sitä kautta myös lisätä syrjäytyneiden työllistymistä, tämä siis jokseenkin hankekielellä ilmaistuna. Tapaamisessa olivat siis kirjastoväki ja museoväki, hankeväki, samassa kahvipöydässä. Museot ja kirjastot ovat keskeisiä muistiorganisaatioita, jotka voisivat tavoittaa ihmisiä hyvin laajalti ja joilla voisi olla paljon yhteistä toimintaa. Kovin paljon sitä ei tällä hetkellä ole.

Eilen tapaamani kirjastoväki piti museoissa hyvänä ja tavoittelemisen arvoisena toiminnallisuutta, joka toteutuu esim. työpajoissa. Itse olen koko kevään ajatellut mielessäni, että museot voisivat olla enemmän kuin kirjastot, avoimia ja vapaita. Kirjastot tarjoavat hienon mahdollisuuden täysin maksutta olla ihmisten kanssa, mutta samalla yksin, tai jopa hypätä yhtäkkiä kirjaston mukavasta tuolista aivan toiseen todellisuuteen.

Minä en ole koskaan päässyt museossa täysin toiseen todellisuuteen, en niin kuin kirjaa lukiessa, jolloin helposti unohtaa kaiken muun. Eräs tuttavani kertoi, että hän oli lomamatkalla etnografisessa museossa uppoutunut aiheeseen niin täysin, että oli museosta poistuessaan unohtanut missä maassa oli. Kadehdin tuota kokemusta.