31. toukokuuta 2012

Kangaskamari


Valmistelemme työpajatilaan kesäksi Kangaskamaria, joka liittyy Werstaalla sijaitsevaan Tekstiiliteollisuusmuseoon. Kangaskamarista tulee vanhoille tekstiileille pyhitetty pieni huone, jossa kaikkeen saa koskea. Siellä saa hypistellä, askarrella ja lueskella lehtiä ja kirjoja sekä selailla eri tehtaiden mallikirjoja. Kamarissa myös kerätään tekstiileihin liittyviä muistoja. Kokonaisuuden työstäminen on jälleen aika käsityövaltaista homma ja tuo esiin museotyön moninaisuuden hienolla tavalla. Tätä kirjoittaessani työtilassa kuuluu tasainen ompelukoneen hyrinä kun tilaan tulevia istuintyynyjä päällystetään froteella. On myös mukavaa tehdä vaihteeksi täysin toiminnallista tilaa eikä näyttelyä. Tavoitteena on visuaalisesti houkutteleva kokonaisuus, jossa voisi viihtyä tovin museokäynnin lomassa. 

Kangaskamarin suunnitelmaluonnos, tulkaapa vilkaisemaan minkälainen siitä sitten tuli.


Olemme saaneet kamariin hypisteltäväksi Finlaysonin kokoelmasta vanhoja tehtaan näytepaloja. Niissä on vielä monissa tallella tarralappu, josta käy ilmi kankaan valmistusvuosi, loimilangan ja kudelangan ominaisuuksia sekä muita yksityiskohtia kankaasta, jotka ehkä vain asiantunteva käsittelijä ymmärtää. Kamarin tekstiilit ovat Finlaysonin tehtaan kokoelman käyttökokoelmasta, joka taas kuuluu Vapriikin kokoelmiin. Kankaiden valinta on ollut hienoa ja elämyksellistä. Hetkittäin olen voinut tuntea itseni todella etuoikeutetuksi saadessani hipelöidä vanhoja kankaita. Aiemmin hehkuttamani retrosohva on myös päässyt taas käyttöön. 


9. toukokuuta 2012

Kenkää kaikille !


Huh, nyt on helpottunut olo. Vuoden työsarkani lepää tiivistettynä näyttelyyn Werstaan Komuutti-näyttelytilassa. Viime keskiviikon avajaisten jälkeen olo on ollut uskomaton – tämä homma oli todella nyt tässä! 

Olen viime syksystä saakka notkunut Hervannan ammattiopiston ensi vuonna lopetettavan jalkinelinjan tiloissa tekemässä nykypäivän dokumentointia. Olen valokuvannut, raahannut toisten linjojen opiskelijoita valokuvaamaan, videoinut, haastatellut, pällistellyt ja ihmetellyt, kysellyt typeriä ja häirinnyt varmasti joka ikisen työntekoa. Homma on ollut osa pedagogista Mestariduunari-hanketta, jossa työskentelen museolehtorina.



Olen kohdannut huikeaa kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä ja saanut yhä uudelleen kuulla, mitä se pinkominen nyt olikaan, kun olen sen taas kerran unohtanut. Olen saanut jutella ihanien nuorten naisten kanssa tulevaisuudesta, opiskelusta, käsityöammatin ihanuudesta, suunnittelutyöstä ja siitä miltä tuntuu kun jotakin syntyy tyhjästä, oman idean pohjalta. En enää katso omia popojanikaan kuin ennen. Nyt minulla on jokin käsitys siitä, mitä kaikkea kengän teko vaatii. Se on prosessi jossa ihmiskättä ei voi ehkä koskaan täysin korvata koneilla. 



Mestariduunari-hankkeeni rahoittajataho Palkansaajasäätiö toivoi, että tämä kolmivuotinen projekti auttaisi ammattiin opiskelevia vahvistamaan heidän ammatti-identiteettiään ja ylpeyttä omasta työstä, museopedagogisin keinoin. Aika isoja sanoja, mutta tallennushankkeessa tuli hetkittäin sellainen tuntuma, että tässähän se oikeastaan on, juuri se mitä lähdettiin hakemaan.

Uskoakseni se, että näkee itse tekemänsä kengät tai laukun museon vitriinissä vahvistaa opiskelijan ajatusta siitä, että omalla työllä merkitystä. Se mitä jalkinelinjan arjessa tehdään, on niin tärkeää, että se kelpaa vaikka museoon. Vaikka linja nyt loppuukin, niin nämä työt, kuvat ja haastattelut ovat ikuisesti täällä museossa arkistoituna. Ne eivät katoa ajan hampaan kourissa. Olen ehkä onnistunut ujuttamaan palasen museotietoutta ja – innostusta opiskelijoihin ja ehkä myös saanut välitettyä ajatusta, että huomisen historia on jotain mitä tapahtuu juuri nyt. Ehkä tärkeintä on ollut kuitenkin se, että olen kokenut kenkälinjan opettajan ja tyttöjen kanssa tämän projektin myötä aidon kohtaamisen. Museo on tullut ulos kuorestaan ja kävellyt sinne missä tapahtuu, sinne missä ovat elämä ja nuoret.

Karoliina Suoniemi, museolehtori

Karoliina Suoniemi työskentelee museolehtorina Palkansaajasäätiön rahoittamassa Mestariduunari-hankkeessa, jossa kehitetään museo-opetusta ammattiopiskelijoille. Hän jää kuluvan viikon jälkeen äitiyslomalle.