Jokin aika sitten opastin maahanmuuttajien ryhmää Werstaan Meirän kaupunki-näyttelyssä. Kierroksen jälkeen työpajassa kyselin mitä jäi kierrokselta mieleen. Ainoastaan naisista koostuvalle ryhmälle oli jäänyt erityisesti mieleen, että naiset tekivät kaikki työt. Tarkemmin ajatellen huomio tuntuu perustellulta. Näyttely esittelee voittopuolisesti työteliäitä naisia kuten reikäkorttilävistäjättären, puhelunvälittäjän ja tulitikkutehtaan työntekijöitä. Laastinkantajinakin nähdään naisia.
Raskasta, tyypillisesti naisten tekemää työtä oli pyykkääminen. Meirän kaupungissa on esillä valokuvasuurennos, jossa pyykkärit huuhtelevat pyykkejä talvella jäisessä vedessä. Nykyihmiselle työ tuntuu mahdottomalta edes käsittää ja omaa 1100 kierrosta minuutissa linkoavaa konettaan arvostaa aivan uudella tavalla. Tutkimusten mukaan pyykinpesu on nykyäänkin perheissä useimmiten naisten työtä, kun taas miehet, jos taloustöitä tekevät, huolehtivat tiskauksesta.
Erilaisen näkökulman pyykkärin työhön tarjoaa Werstaan kesänäyttely Pekka Halosesta Marja Pirilään, joka esittelee Tradekan taidekokoelmaa. Pekka Halosen maalaus Pyykinhuutoja ajoittuu n. vuoteen 1906. Maalauksessa pyykkäri vääntää rannassa kuivaksi pyykkiä yllään vaaleansininen leninki, joka näyttää aika lailla pyhäleningiltä, esiliinakaan hänellä ei ole. Maalauksessa kuvataan arkista tapahtumaa varsin realistisesti, mutta myös ihannoiden. Halosen ilmaisussa on jopa monumentaalista tyylittelyä, vaikka maalaus onkin varsin pienikokoinen. Työteon kuvaus on alisteinen esteettiselle sommitelmalle, jota myös värien käyttö korostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti