25. helmikuuta 2010

Oikeita töitä

Alle kolmivuotias poikani haluaa tehdä oikeita töitä. Sitähän me kaikki haluamme, oikeita töitä ja oikealla palkalla. Pojalleni oikeita töitä ovat kodin remonttihommat, lumityöt sekä siivous ja ruoanlaitto. Meille akateemisille pätkätyöläisille oikeina töinä näyttäytyvät sellaiset, joista syntyy jotain konkreettista, käsin kosketeltavaa. Projektin tuskaisena hetkenä moni on todennut, että pitäisköhän mennä johonkin oikeisiin töihin.

Tietotyöläisen, suunnittelijan tai koordinaattorin on välillä vaikea hahmottaa mitä osaa. Kaikenlaista, mutta ei oikeastaan mitään jonka voisi nimetä. Kummallisista tilanteista on selvitty, projektit on saatu päätökseen ja presentaatiot vedettyä läpi kunnialla, mutta mitä jäi käteen. Ehkä tunne siitä, että selvisin taas, tälläkin kertaa. Olisiko helpompaa sanoa osaavansa rakentaa taloja tai leipoa kakkuja, jollain lailla selkeämpää. Poikani tietää, että isi ja äiti ovat suunnittelijoita, mutta ei varmaan enempää. Hänelle työ on paikka, johon vanhemmat menevät päiväksi ja siellä syödään eväitä.

23. helmikuuta 2010

Tilastokeskuksen eilisen tiedotteen mukaan työttömyys paheni edelleen tammikuussa. Kokonaisuudessaan työttömyysaste oli tammikuussa 9,5 %, mutta 15-24-vuotiaiden osalta peräti 22,7%. Luvut ovat hurjia varsinkin nuorisotyöttömyyden osalta.

20. helmikuuta 2010

Viidakko


Luin tällä viikolla jutun nuorisotyöttömyyden kasvusta. Nuorten työttömien määrä on jo reilusti yli 30 000. Osalla heistä ei ole mitään koulutusta. Tilaston ennustetaan synkkenevän vielä keväällä kun ammattioppilaitoksista valmistuvat ilmoittautuvat työttömiksi. Positiiviselta ja yllättävältäkin tuntui tieto, että nuorten työttömyys on usein lyhytaikaista. He ovat myös vanhempia ihmisiä valmiimpia ottamaan vastaa erilaisia töitä. Tämä on tietenkin varsin ymmärrettävää; pitkäänkin työelämässä olleilla on selkeämpi ja samalla kapeampi käsitys omasta osaamisestaan ja ammattialastaan. Ammatti-identiteetti on vahvempi.

Huolissaan kannattaa olla niistä nuorista, jotka syystä tai toisesta eivät hakeudu koulutukseen tai työhön. Jos kokemuksia työelämästä ei ole kertynyt lainkaan, se saattaa näyttäytyä varsin pelottavana paikkana. Työelämästä emme edes nousukaudella kuule usein positiivisia uutisia. Media tarttuu yksilöiden huikeisiin menestystarinoihin ja toisaalta kauhukertomuksiin, työpaikkakiusaamiseen ja uupumukseen. Näinä päivinä työelämää koskevat uutiset ovat lähinnä irtisanomisia ja lomautuksia.

Aika harvoin tuttavapiirissäni keskustellaan siitä, kuinka mukavaa ja palkitsevaa töissä on ollut. Kukaan ei sano palkkapäivänä olevansa ylpeä hyvin tehdystä työstä ja siitä saatavasta korvauksesta. Työstä kuuluu valittaa, niidenkin joilla kaikki on hyvin. Nuorelle työelämä saattaa näyttäytyä pelottavana viidakkona, josta kannattaa pysytellä kaukana.

Olen viime aikoina kuullut usein neuvon, että taantumassa kannattaa opiskella. Jos kutsumus tietylle alalle ei ole erityisen vahva, on koulutuksen valitseminenkin varsin haastavaa. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat ehkä opiskelleet jotain aivan muuta kuin sitä alaa, jolle ovat päätyneet töihin. Jos nuori haluaa opiskella, on hänen selvitettävä millaiseen kouluun olisi mentävä päästäkseen esim. golfkentän hoitajaksi, mattomieheksi, diplomaatiksi tai isännöitsijäksi? Minäkin haluaisin tietää.

15. helmikuuta 2010

Post it !

Viime lauantaina Werstas oli täynnä mukavaa kirjallista säpinää. Kaikesta päätellen vaihtoehtoinen kirjallisuustapahtuma Elävän kirjallisuuden festivaali oli saanut liikkeelle varsinkin nuoria humanisteja. Sanan lisäksi näyttelytiloissa kaikui monin paikoin myös musiikki. Tarjolla oli livepiirtämistä osittain liveäänen säestyksellä. Höyrykonemuseossa Rauhatäti räppäsi korkeapaine ja keskipainesylinterien välissä ja vauhtipyörän takana teatteri Silmänkääntäjä esitti saman nimisen näytelmän vuodelta 1847. 
  
 

Kaupunkikonsultti Meiju Niskala veti tiiviin esityksen kaupunkitilan haltuunotosta otsikolla Julkinen tila leikkikenttänä. Näkyvimpiä ja tunnetuimpia tapoja käyttää ja kommentoida kaupunkia ovat graffitit. Uusimpia ilmiöitä lienevät neulegraffitit. Tunnetuin graffiteihin ja julkisiin maalauksiin liitetty nimi on varmaankin englantilainen Banksy, jota on kutsuttu myös taideterroristiksi. Hän on alusta lähtien käyttänyt lähinnä sapluunalla maalattuja kuvia. Graffitien maalaus johtaa hankaluuksiin virkavallan kanssa, mutta kaupunkia voi kommentoida myös hyväntuulisilla ja rakentavilla tavoilla. Vai mitä sanotte ajatuksesta istuttaa kasveja merkityksellistämään joitakin paikkoja, kauniita tai rumia.



Miten kukin meistä voisi siis toimia toisin kaupungilla, katsoa ja nähdä enemmän. Niskala ehdotti, että työmatkalle voisimme ottaa mukaan vaikkapa post it-lappuja ja liimailla niitä paikkoihin tai yksityiskohtiin, jotka sykähdyttävät, jotka tuntuvat jossain, hyvässä tai pahassa.

12. helmikuuta 2010

Museo auki aikuisille

Werstaalla Avara museo-hankkeen kohderyhmänä ovat erityisesti työttömät ja lomautetut. Avara museo- toiminta käynnistyy tulevana syksynä, jolloin järjestetään tapahtumia, työpajoja ja opastuskierroksia. Silloin aloittaa myös säännöllisesti kokoontuva klubi, johon toivon löytäväni innokkaita ja kiinnostavia aikuisia.

Hanke on osaa laajempaa Avara museo – kehittyvä oppimisympäristö aikuisille - hanketta, jonka osatoteuttajina toimivat Werstaan lisäksi TAITE-yksikkö Tampereen museoista, Tekniikan museo, Porin taidemuseo, Satakunnan museo sekä CICERO-learning verkosto Helsingin yliopistosta. Hanketta koordinoi Museoliitto ja se on saanut Euroopan sosiaalirahaston rahoitusta.

Huomenna Werstaalla otetaan värilöylyjä ja nautitaan kuvasaunasta, kun taloon syöksyy Elävän kirjallisuuden festivaali. Tapahtuma toimii vastavoimana samaan aikaan Tampere Exhibition and Sports Centre:ssä järjestettäville kirjamessuille. Werstaalla Höyrykonemuseossa esitetään myös ensimmäinen suomenkielinen julkisesti esitetty näytelmä Silmänkääntäjä vuodelta 1847. Kiintoisaa! Werstaalle ovat tervetulleita kaikki elossa olevat, koska pääsymaksua ei festivaaleille peritä.

www.ekf.fi

10. helmikuuta 2010

Avattu


Werstaalla käynnistyi vuoden alusta Avara museo-hanke, jonka tavoitteena on kehittää museosta aikuisille kiinnostava ja kiehtova oppimisen paikka. Työväenmuseo Werstas on tänään auki vielä n. 5 tuntia ja 30 minuuttia. Mutta onko se avoin, kutsuva ja kiehtova kohde aikuiselle vaeltajalle. Mitä on oppiminen museossa, ja täytyykö museossa jotain oppia? Mm. näitä aiheita tulen pohtimaan tässä blogissa. Tervetuloa!