Asiaviihdettä

Ostin tällä viikolla kirja-alesta Sanni Sepon kirjan Palsta, jossa on kuvia ja lyhyitä tekstejä helsinkiläisiltä viljelypalstoilta. Olin todella vaikuttunut ja mieleen syttyi valtava kesän ja kostean mullan kaipuu. Tyypillisenä palstaviljelijänä aloin siis jo tammikuun alussa miettiä kesän istutuksia. Koin, että elämänmakuiset kuvat ja aika rosoisetkin tarinat palstoilta kertoivat jotain oleellista elämästä. Kirja aiheutti minussa tunteen, että olin virkistynyt, elin hetken voimakkaammin ja luova ajatteluni lähti liikkeelle.

Kirjan luettuani kerroin kokemuksestani kollegalle, joka myös on innokas pienviljelijä. Mietiskelin ääneen, kuinka hienoa olisi, jos ihmiset saisivat juuri tuollaisen tunnetilan Werstaalta, ehkä joku saakin. Voisi ajatella, että museonäyttelyn ydintehtävä on tuottaa tunne siitä, että on elossa, että elää tässä hetkessä. Olisi hienoa, jos erityisesti Työväenmuseossa vierailun jälkeen ihminen tuntisi itsensä virkistyneeksi, ja kokisi oppineensa jotain uutta elämästä.

Näyttelyiden tekijät varmaan haluaisivat, että näyttely jää elämään kävijässä vielä käynnin jälkeenkin. Kollegani kertoi olleensa muutama vuosi sitten Turun linnan kummituskierroksella ja kirkuneensa hysteerisenä pimeästä salista paljastuvan pyövelin nähtyään. Hän muistaa sen vieläkin.

Olen lukemassa Jaana af Hällströmin viime vuonna ilmestynyttä kirjaa Näyttelyviestintä. Siinä hän kirjoittaa museonäyttelyistä viestinnän näkökulmasta. Kirjassa kerrotaan tiiviissä muodossa monista asioista, joita me museolaiset pohdimme päivittäin käytännön tasolla. Hällström viittaa Suomen Museoliiton tekemään kävijätutkimukseen, ja tiivistää kyselyn tuloksen, että kävijät haluavat museoilta asiaviihdettä. Asiaviihde pitää sisällään ajatuksen, että puhutaan asiaa, mutta sellaisessa muodossa, että se on myös viihdyttävää ja elämyksellistä. Museoissa halutaan oppimisen lisäksi myös viihtyä, mutta varsinainen ”aivot narikkaan” tyyppinen viihde koetaan jossain muualla.

Työporukat, koululuokat tai esim. Avara museo hankkeessa työvoimapoliittisen koulutuksen ryhmät tulevat usein museoon kierrokselle ja työpajaan silloin kun ryhmällä on virkistyspäivä. Avara museo- hankkeessa kehitetään museoita aikuisten oppimisympäristöinä. Olen monesti ollut hieman ärsyyntynyt virkistyspäivä-ajatuksesta, kukaan ei mainitse tulevansa museoon oppimaan. Asiaa voi tietysti tarkastella myös toisin, on hienoa, jos ihmiset kokevat museossa virkistyvänsä.