30. marraskuuta 2011

Palaute

Ryhmää opastaessa kuulijoiden elekielestä voi päätellä varsin paljon, jotkut eivät jaksa kuunnella vaan jättäytyvät heti porukan loppuun. Osa kuuntelee katsoen suoraan silmiin, mutta ilmekään ei värähdä eivätkä he kysy mitään. Useimmiten ryhmässä on vähintään yksi, joka rohkaistuu kysymään, usein myös henkilö, joka kokee tietävänsä kerrotut asiat opasta paremmin. Opastuksen päätteeksi kiitellään ja jotkut lähtevät silmät loistaen ja keskustellen. Joistain ei saa mitään irti. Useimmiten ihmiset ovat kohteliaita ja kiittelevät vaikka olisivat olleet tylsistyneitä.

Werstaan Avaran työpajoissa on käynyt useita kertoja nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien ryhmä. En ole saanut ryhmältä juurikaan sanallista palautetta. Positiivista palautetta on ollut se, että he saapuvat paikalle ja tulevat takaisin tupakkatauolta. Joskus positiivinen palaute on katse silmiin tai pieni hymy. Ryhmän kanssa on ollut mukavaa yhteistyötä, vaikka usein joillakin on ollut silmin nähden hankala olo. Monikin on ollut vaisu, eikä ole pystynyt osallistumaan kaikkeen tekemiseen. Usein on tuntunut, että pakotan nuoret näyttelyyn, vaikka he haluaisivat tupakalle tai istumaan työpajatilaan.

Pari viikkoa sitten kävin haastattelemassa kyseisiä nuoria yhteistä artikkelia varten ja sain todella valaisevaa palautetta. Moni sanoi, että on viihtynyt Werstaalla Avaran työpajoissa ja saanut käyttää omaa luovuuttaan. Eräs nuori mies on ollut monta kertaa ryhmän mukana ja istunut aika usein syrjässä. Kysellessäni tunnelmia museokäynneistä hän sanoi aina innolla odottaneensa mikä näyttely ja työpaja meillä sillä kertaa olisi esillä. 

Palaute oli minulle yllättävä. Kommentti oli todella opettavainen ja palkitseva, myös ne jotka eivät kommunikoi voivat olla täysillä mukana. On hienoa saada palautetta, joka muuttaa omaa ajattelua ja auttaa näkemään asioita ja tilanteita uudesta näkökulmasta.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti