Raastinkone

Werstaalla sijaitsevasta Tekstiiliteollisuusmuseosta on tekeillä opaskirja, jonka kokoamisvaiheessa museota tulee tarkasteltua hiukan uudella tavalla. Museon aarteisiin kuuluu Finlaysonin tehtaan perustajan James Finlaysonin 1820-luvulla rakentama raastinkone, joka oikeutetusti on mukana opaskirjassa. Kone liittyy puuvillan ensimmäisiin käsittelyvaiheisiin tehtaalla. Puuvilla saapuu tehtaalle tiukkaa puristettuna paalina, joka täytyy möyhentää ja pöyhiä kuohkeaksi ennen jatkokäsittelyä, samalla siitä poistetaan siemeniä ja muuta roskaa. Raastinkone siis raastaa puuvillaa, mutta ei tee raastetta, vaikka niinkin saattaisi luulla.

Jostain syystä minulla on vaikeuksia ottaa konetta ihan vakavasti. Tai toisin sanoen, se laittaa mielikuvituksen liikkeelle aivan eri tavalla kuin museon muut koneet. Joskus iltasatuja lukiessa on tullut mieleen, että raastinkone voisi olla myös Tatun ja Patun rakentama vähän kotikutoinen ja erikoinen keittiökone. Raastinkoneella on aika julmannäköiset hampaat ja ulkoneva leuka. Tatun ja Patun päästessä vauhtiin raastinkoneen kanssa, ei lopputuloksena varmaan olisi mitään tavanomaista kuten porkkanaraastetta. Ehkäpä raasteeksi joutuisivat laajemminkin kaikenlaiset keittiötavarat, esim. Tupperware- ja tiskirättiraaste voisi olla kiinnostavaa.