Niin, saako? Tämä kysymys esitettiin meidän museolehtorille tänään. Kysyjä oli aikuinen ihminen, jolle museossa vierailu ei ollut kovin tuttua. Kysymystä voi pitää aiheellisena. Museoissa on monia asioita, joita ei saa tehdä, herranen aika, nehän ovat museoita eivätkä mitään ... öö huvipuistoja. Esineisiin ei saa koskea, salamalla ei saa kuvata, ruokien ja juomien nauttiminen näyttelytiloissa on kielletty.
On helppoa vastata, että totta kai, totta kai museossa voi istua lattialla. Museot ovat meille kaikille rakennettuja yhteisöllisiä ja elämyksellisiä viihtymisen ja oppimisen paikkoja. On vain rikkaus, jos jollekin tilallisuuden kokeminen vaatii kontaktia lattiapinnan kanssa. Lattialla istumista museossa ei estä edes näyttelyn valvoja. Esteet istumiselle löytyvät siis enemmänkin potentiaalisen istujan omasta päästä. Tarkemmin ajatellen ehkäpä siitä käyttäytymismallista, jota hän noudattaa. Istujan ohitse kulkeva tutkija tosin saattaa kiinnittää huomionsa lattialla istuvaan henkilöön ja kurtistaa kulmiaan mietteissään. Tutkija ajattelee: Toivottavasti aukipitohenkilökunta tarkkailee tuota erikoisesti käyttäytyvää henkilöä, sehän saattaa kohta vaikka hyökätä särkemään vitriineitä, ihmisistä ei koskaan tiedä.
Istumiskysymyksen esittänyt henkilö piti kysymystä aiheellisena, koska hänen mielestään museot ovat jotenkin niin vakavia paikkoja. Kysyjän mielestä museoissa voisi olla vähän rennompaa. Janalla vakavasta rentoon museot monen mielessä sijoittuvat varmasti sinne vakavaan päähän. Mitä sitten on vakavuus, ilottomuutta, turhaa pönätystä vai tosissaan oloa? Jos yrittää liittää vakavuutta johonkin konkreettiseen asiaa museossa, mieleen tulevat heti keskimääräistä kuivemmat avajaiset tärkeine kutsuvieraineen. Rentouden ja avoimuuden symbolina osuvalta tuntuu säkkituoli, johon voi lösahtää lepuuttamaan raajojaan, aika lähelle lattiatasoa.
Kerran museossa vierraillessani istuin näyttelyn valvojalle tarkoitetulle tuolille. Valvojille tarkoitettuja tuoleja oli museossa useita, eikä juuri kyseisessä tuolissa istunut ketään. Museon huoneen toisesta päästä valvoja nousi omalta penkiltään hätystämään minut pois penkiltä. Ilmeisesti penkeissä sai istua ainoastaan valvojat. Kyseisessä museossa tuskin olisi ollut sallittua istua lattialla. Harmi sinällään, koska museo oli melko suuri, eikä kaikkia teoksia jaksanut käydä läpi sillä jalat olivat kovin väsyneet.
VastaaPoista