31. toukokuuta 2011

Mä syön vaan donitseja

Tänä keväänä Werstaalla on syöty paljon rievää. Syynä on syyskuun loppuun asti esillä oleva Rieväkylä ja Euroopan maku-näyttely, joka kertoo osaltaan tästä Tampereen perinneleivästä. Aikuisille olen vetänyt Rieväkierrosta, joka on huipentunut rieväkahveihin. Kahvinjuonnin lomassa olen kerännyt ihmisiltä parhaita ruokamuistoja . Muistoja kirvoittamaan olen tuonut työpajaan erilaisia ruokaan liittyviä esineitä. Eniten muistoja ovat tuoneet esiin sokerisakset ja vanha Airamin termospullo.

”Kesäretki
Lähdettiin heinäntekoon pellolle, niin mukaan otettiin termospulloon kahvia ja voileivät. Toisinaan  oli piimää ja talkkunaa. Ruoka maistui hyvälle. Työnteko oli 50-luvulla hidasta, heinää niitettiin viikatteella ja seivästettiin. Heinät haravoitiin puuharavalla. ” Leila

Termospullo on ollut monissa tärkeissä tapahtumissa mukana; oman talon rakennustyömaalla, isän salkussa aamulla töihin mennessä ja marjametsässä. Tämä kertoo osaltaan siitä, että näiden kierrosten osallistujat ovat olleet hieman vanhempaa väkeä. 



Koululaiset ovat tutustuneet näyttelyyn Leivän tähren -kierroksella, jonka päätteeksi alakoululaiset ovat askarrelleet lautasellisen hyvää ruokaa ja yläkoululaiset tehneet omaa ruokasuhdetta kuvaavan rintanapin. Ruuasta on useimmilla vahvoja näkemyksiä. Suuri osa noudattaa jonkinlaista ruokavaliota tai valikoi ruokaansa joidenkin kriteerien mukaan. Vanhempi polvi ehkä syö koko talven vain itse poimimiaan marjoja eikä osta lainkaan tuontihedelmiä. Nuoremmille ehkäpä eettiset syyt korostuvat ruokaan liittyvissä valinnoissa. Osa syöjistä ei välitä mistään muusta kuin ruuan hyvästä mausta. Aika monille se tarkoittaa esim. pizzaa  ja Arnoldsin donitseja.



Avajaiset

Joskus olen miettinyt, mitä ovat näyttelyn avajaiset? Miksi järjestämme tämän oudon rituaalin. Näyttely on harvoin totaalisen suljettu ennen avajaisia, joku saattanut käydä vilkaisemassa sitä samana päivänä ennen avajaisia. Kuitenkin vasta avajaisten jälkeen se on valmis ja avoinna suurelle yleisölle, avajaisvieraiden toimiessa jonkinlaisina esikokijoina. 

Kun kirjoitan tätä, Werstaan kesänäyttelyn Taide konfliktissa, avajaisiin on vähän yli tunti. Asiakaspalveluhenkilökunta valmistelee avajaistarjoiluja. Tunnen itseni hieman jännittyneeksi, vaikka en ole ollut näyttelyä tekemässä. Näyttely on todella hieno ja vaikuttava kokonaisuus. Kirjoitan työpöytäni ääressä ennen kuin menen avajaisiin. Ennen sitä täytyy vielä laittaa tukkaa, tarkistaa meikki ja vaihtaa avajaismekko päälle. Avajaisissa tapaan tuttuja, syön pikkusuolaisia ja juon punaviiniä pienestä muovilasista. 



Pohjimmiltaan avajaiset ovat näyttelyn deadline, päämäärä, jota kohti joskus hyvinkin kuluttava prosessi kulkee. Jotkut näyttelyt eivät ole valmiita avajaisissa, mutta useimmat ovat. Avajaisten merkitys on ennen kaikkea sosiaalinen, ihmisten tapaaminen. Avajaisvieraat sanovat, että täytyy tulla myöhemmin ihan kunnolla katsomaan näyttelyä, avajaisissa ei voi katsoa, koska ne ovat avajaiset.