30. marraskuuta 2011

Palaute

Ryhmää opastaessa kuulijoiden elekielestä voi päätellä varsin paljon, jotkut eivät jaksa kuunnella vaan jättäytyvät heti porukan loppuun. Osa kuuntelee katsoen suoraan silmiin, mutta ilmekään ei värähdä eivätkä he kysy mitään. Useimmiten ryhmässä on vähintään yksi, joka rohkaistuu kysymään, usein myös henkilö, joka kokee tietävänsä kerrotut asiat opasta paremmin. Opastuksen päätteeksi kiitellään ja jotkut lähtevät silmät loistaen ja keskustellen. Joistain ei saa mitään irti. Useimmiten ihmiset ovat kohteliaita ja kiittelevät vaikka olisivat olleet tylsistyneitä.

Werstaan Avaran työpajoissa on käynyt useita kertoja nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien ryhmä. En ole saanut ryhmältä juurikaan sanallista palautetta. Positiivista palautetta on ollut se, että he saapuvat paikalle ja tulevat takaisin tupakkatauolta. Joskus positiivinen palaute on katse silmiin tai pieni hymy. Ryhmän kanssa on ollut mukavaa yhteistyötä, vaikka usein joillakin on ollut silmin nähden hankala olo. Monikin on ollut vaisu, eikä ole pystynyt osallistumaan kaikkeen tekemiseen. Usein on tuntunut, että pakotan nuoret näyttelyyn, vaikka he haluaisivat tupakalle tai istumaan työpajatilaan.

Pari viikkoa sitten kävin haastattelemassa kyseisiä nuoria yhteistä artikkelia varten ja sain todella valaisevaa palautetta. Moni sanoi, että on viihtynyt Werstaalla Avaran työpajoissa ja saanut käyttää omaa luovuuttaan. Eräs nuori mies on ollut monta kertaa ryhmän mukana ja istunut aika usein syrjässä. Kysellessäni tunnelmia museokäynneistä hän sanoi aina innolla odottaneensa mikä näyttely ja työpaja meillä sillä kertaa olisi esillä. 

Palaute oli minulle yllättävä. Kommentti oli todella opettavainen ja palkitseva, myös ne jotka eivät kommunikoi voivat olla täysillä mukana. On hienoa saada palautetta, joka muuttaa omaa ajattelua ja auttaa näkemään asioita ja tilanteita uudesta näkökulmasta.  

29. marraskuuta 2011

Keväästä syksyyn


Aukion laidalla palavat valot sysimustassa marraskuun illassa. Werstaalla ei ole ollut hiljaista vaikka blogi on ollut muutaman kuukauden tauolla.  Projektisuunnittelija on suorastaan hukkunut Avaran museon sokkeloihin niin, ettei asioiden ajatteluun ja kirjaamiseen ole ollut aikaa. Yritän parantaa tapani.

Oma painokuosi-työpajassa innoituksen lähteenä toimi Tekstiiliteollisuusmuseon Puutarhasta Matkaan-näyttely.
Hannibal & Joku Roti Mafia keikalla Werstaan Meirän kaupunki-näyttelyn työväentalon lavalla Museoiden yössä 20.5.

Avaran viimeinen toimintakausi on lopuillaan. Paljon on ehtinyt tapahtua kevään jälkeen. Kesällä Werstaalla tehtiin ruohonjuurisarjakuvaa ja painettiin kangasta. Kesänäyttely Taide konfliktissa tarjosi mukavasti ajatuksia ja herätti ristiriitaisia tunteita ruohonjuurisarjakuvaa varten. Syksyllä tempauduttiin täysillä Ihan epäNormaalia- näyttelyn teemoihin. Näyttely kertoo vammaisuudesta eri aikoina; historiasta ja tämän päivän keskustelun aiheista. Näyttelyyn liittyvissä työpajoissa on askarreltu koskettelukirjoja. 

Koskettelukirjan yksi sivu on valmistunut. 


Olemme järjestäneet kiinnostavia tapahtumia ja onnistuneita työpajoja, viimeisimpänä AistiMUS- tapahtuma lokakuun lopussa. Ohjelmassa oli mm. Pimeä kahvila, jossa kahvi ja kastettava nautittiin ilman näköaistia. Kahvilan henkilökuntana olivat Tampereen seudun näkövammaiset ry:n vapaaehtoiset. Tapahtumassa järjestettiin myös Elävä kirjasto, joka toimii kuten tavallinen kirjasto, mutta tavallisten kirjojen sijaan Elävästä kirjastosta lainataan oikeita ihmisiä keskustelua varten. Kirjat edustavat erilaisia ihmisryhmiä, jotka kohtaavat syrjintää ja ennakkoluuloja. Kehitysvammaisteatteri La Stradan runoihin perustuvasta teoksesta Elämän jano järjestettiin kaksi esitystä. Werstaan työväentalon lavalle nousi myös punk-bändi Pertti Kurikan Nimipäivät. 

Lainaajat tarskastelevat Elävän kirjaston valikoimaa. Valitettavasti Pimeästä kahvilasta ei ole kuva-aineistoa. 


La Stada -teatterin esitys Elämän jano oli työväentalon koivukulisseissa oikeassa ympäristössä.
Pertti Kurikan nimipäivien keikka oli hieno elämys.