- Se meni vähän semmoseksi röllipedagogiikaksi, veljeni sanoi eilen kuvatessaan erästä opetustilannetta.
Hän oli itse toiminut opettajana eikä pitänyt kyseistä opetustuokiota kovin onnistuneena. Veljeni on 1980-luvun lapsia ja oli aikanaan kova röllifani. Tästä syystä myös minä olen kuunnellut kaikki Rölli-kasetit läpi lukuisia kertoa perheemme automatkoilla. Veljeni liitti toiminnan Rölliin lähtien ajatuksesta, että opettaja ja oppilas oppivat samaa asiaa eli opettaja opetteli asiaa itsekin opettaessaan. Hän liitti ilmiön nimenomaan Rölliin, koska hänen mukaansa kyseisen peikon suosio lasten keskuudessa perustui siihen, että Rölli ei tiennyt asioita, jotka esitteli tietävänsä. Hän oli samalla hieman lapsi ja hieman aikuinen.
Museon työpajoissakin on joskus ripaus röllipedagogiikkaa. Kävijä saapuu työpajaan ennakkoon tarjotun kuvauksen perusteella. Hänen käsityksensä tulevasta on jotain ihan muuta kuin mitä todellisuudessa on tarjolla. Työpajan ohjaaja taas pyrkii vastaamaan tulijan odotuksiin ja pyrkii ehkä etsimään ratkaisumallia suunnalta, joka on hänelle outo. Kauniisti tätä haparoivaa toimintaa voisi kutsua myös yhdessä oppimiseksi, se saattaa tosin tuntua röllipedagogiikalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti