Kenkää kaikille !

Huh, nyt on helpottunut olo. Vuoden työsarkani lepää tiivistettynä näyttelyyn Werstaan Komuutti-näyttelytilassa. Viime keskiviikon avajaisten jälkeen olo on ollut uskomaton – tämä homma oli todella nyt tässä! 

Olen viime syksystä saakka notkunut Hervannan ammattiopiston ensi vuonna lopetettavan jalkinelinjan tiloissa tekemässä nykypäivän dokumentointia. Olen valokuvannut, raahannut toisten linjojen opiskelijoita valokuvaamaan, videoinut, haastatellut, pällistellyt ja ihmetellyt, kysellyt typeriä ja häirinnyt varmasti joka ikisen työntekoa. Homma on ollut osa pedagogista Mestariduunari-hanketta, jossa työskentelen museolehtorina.

Olen kohdannut huikeaa kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä ja saanut yhä uudelleen kuulla, mitä se pinkominen nyt olikaan, kun olen sen taas kerran unohtanut. Olen saanut jutella ihanien nuorten naisten kanssa tulevaisuudesta, opiskelusta, käsityöammatin ihanuudesta, suunnittelutyöstä ja siitä miltä tuntuu kun jotakin syntyy tyhjästä, oman idean pohjalta. En enää katso omia popojanikaan kuin ennen. Nyt minulla on jokin käsitys siitä, mitä kaikkea kengän teko vaatii. Se on prosessi jossa ihmiskättä ei voi ehkä koskaan täysin korvata koneilla. 

Mestariduunari-hankkeeni rahoittajataho Palkansaajasäätiö toivoi, että tämä kolmivuotinen projekti auttaisi ammattiin opiskelevia vahvistamaan heidän ammatti-identiteettiään ja ylpeyttä omasta työstä, museopedagogisin keinoin. Aika isoja sanoja, mutta tallennushankkeessa tuli hetkittäin sellainen tuntuma, että tässähän se oikeastaan on, juuri se mitä lähdettiin hakemaan.

Uskoakseni se, että näkee itse tekemänsä kengät tai laukun museon vitriinissä vahvistaa opiskelijan ajatusta siitä, että omalla työllä merkitystä. Se mitä jalkinelinjan arjessa tehdään, on niin tärkeää, että se kelpaa vaikka museoon. Vaikka linja nyt loppuukin, niin nämä työt, kuvat ja haastattelut ovat ikuisesti täällä museossa arkistoituna. Ne eivät katoa ajan hampaan kourissa. Olen ehkä onnistunut ujuttamaan palasen museotietoutta ja – innostusta opiskelijoihin ja ehkä myös saanut välitettyä ajatusta, että huomisen historia on jotain mitä tapahtuu juuri nyt. Ehkä tärkeintä on ollut kuitenkin se, että olen kokenut kenkälinjan opettajan ja tyttöjen kanssa tämän projektin myötä aidon kohtaamisen. Museo on tullut ulos kuorestaan ja kävellyt sinne missä tapahtuu, sinne missä ovat elämä ja nuoret.

Karoliina Suoniemi, museolehtori

Karoliina Suoniemi työskentelee museolehtorina Palkansaajasäätiön rahoittamassa Mestariduunari-hankkeessa, jossa kehitetään museo-opetusta ammattiopiskelijoille. Hän jää kuluvan viikon jälkeen äitiyslomalle.