Museon tapahtumien järjestämisessä pienet käytännön asiat ovat tärkeitä, ärsyttäviä ja jopa kasvattavia. Käytännön ongelmien myötä moni asia myös terävöityy. Useat ongelmat liittyvät rajallisiin taloudellisiin tai henkisiin resursseihin. Kaksi keskeistä pientä käytännön asiaa, joihin itse törmään koko ajan Werstaan tapahtumien järjestämisessä ovat äänieristys eri tilojen välillä sekä mukavien ja rentojen tuolien puute.
Avara museo-hankkeen blogissa viitattiin taannoin aikuiskasvatustieteen professorin Jyri Mannisen kirjoitukseenSivistys-lehdessä. Siinä hän pohtii aikuisten oppimisympäristöjä. Mannisen tekstissä toistuu istuminen. Hän mainitsee useaan kertaa kuinka perinteisestä luokkamuodosta pitäisi päästä vapaamuotoisempaan istuskeluun ja jopa seisomiseen oppimisympäristöissä. Museoissa taas pitäisi päästä jatkuvasta seisomisesta mukavaan istumiseen.
Tapahtumissa oikeanlaisten istuimien käyttäminen ja niiden sijoittelu kertoo paljonkin tilaisuuden luonteesta. Werstaalla on satoja asiallisia Martelan tuoleja kokouskäyttöön. Ne ovat siistejä ja kestäviä. Jos halutaan luoda johonkin tilaisuuteen muuta kuin asiallista ja virallista tunnelmaa, toisenlaisia tuoleja on talosta vaikea löytää.
Nykytaidetta esittelevässä museossa lattioilla voivat lötköttää kirkkaan väriset säkkituolit. Ne viestivät kävijälle, että hän voi omaksua näyttelyä lähes vaakatasossa ja välillä jopa ummistaa silmänsä. On todettava, etteivät säkkituolit välttämättä saumattomasti istu esim. Meirän kaupungin Työväentalon tunnelmaan. Jostain syystä säkkituolit sopivat nykytaiteeseen, mutta eivät muunlaisiin näyttelyihin. Werstaalla olen tähän mennessä tavannut säkkituoleja kerran, viime kesän taide konfliktissa -näyttelyssä. Ne olivat lainassa.
- Museo on museo, eikä nuorisotalo, eräs kollegani kerran totesi.
Museo ei ole myöskään kulttuurikeskus, mutta kävijämääristä päätellen erilaiset tapahtumat Werstaalla tuntuvat suurta yleisöä kiinnostavan. Yleisöjä, kuten istuimiakin, on monenlaisia. Taannoin naistenpäivän juhlassa varttuneempi väki arvosti varmasti tukevia Martelan tuoleja, mutta tulevan AistiMUS -tapahtuman yleisön kanssa tilanne voi olla toinen. Sinne etsiskelen jälleen mukavia istuimia sekä Elävän kirjaston keskusteluille, että erilaisten filmien katseluun. Tähän mennessä olen löytänyt kaarevan penkin, kaksi Ikean nojatuolia, funkkis-nojatuolin ja puisen kiikkutuolin. Varsinainen aarre on Suomettunut Suomi-näyttelystä vapautunut rekvisiittakokoelman retrosohva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti