Kirjoitin tällä viikolla artikkelia Avara museo hankkeesta Werstaan tulevaan asiakaslehteen. Ajatus ei ollut kirkas ja teksti syntyi kovin tahmeasti. Tekstiin runoilin vanhasta tottumuksesta kuinka näyttelyssä käyntiin yhdistetty työpaja hienolla tavalla syventää elämystä fyysisen kokemuksen kautta. Samalla syntyy itse tehty muisto, jonka voi ottaa kotiin ja jatkaa kokemusta myös museon seinien ulkopuolelle. Ihan tympäisi kirjoittaa jotain noin itsestäänselvää.
Parina viime päivän olen todennut, että se taitaa olla kuitenkin ihan oikeasti totta. Olen vetänyt parikin työpajaa, joiden jälkeen oma mieli on ollut todella raikastunut ja osallistujat poistuneet tyytyväisen oloisina. Mukavassa työpajassa kun myös ohjaajan ajantaju katoaa ja asiaan uppoutuu aika kokonaisvaltaisesti. Ryhmän onnistuneista tuotoksista voi olla vilpittömän onnellinen.
Puhumme aina hiukan tuhahdellen askartelusta –paskartelusta, vaikka oikeastaan leikkailu, liimailu ja väkertäminen on aika kivaa. Liimaklöntsät sormenpäissä ja Erikeeperin tuoksu ilmassa, siinä on jotain turvallista ja mukavaa. Eilisessä Tekstiilin taika työpajassa teimme hienoja Finlaysonin nostalgisilla froteilla päällystettyjä valokuvakehyksiä.
Hitsi, mää tuun kans!
VastaaPoista